Kohta jo lahdon hetki koittaa... Ja Suomessa on kuulemma ihan hurjat pakkaset. Voi olla keholle aikamoinen muutos tulla taalta +24 asteesta sinne -24 asteeseen, mutta onneksi tanne paasee kohta uudestaan. Sain nimittain seuraavan tyossaoppimispaikan taalta Port Macquarien Koala Hospitalista ensi kesaksi! Siella vapaaehtoiset tyontekijat hoitavat loukkaantuneita koaloita, jotka on esimerkiksi joutuneet auton yliajamiksi tai koiran hyokkayksen kohteeksi. Ja niinpa mina paasen sinne opastamaan turisteja ja kertomaan jokaisen koalan tarinan. Kun koalat ovat taysin toipuneet, ne paastetaan takaisin sinne, mista ne on loydettykin. Voisiko enaa sopivampaa paikkaa minulle loytya... Ja kaikkein parasta koko asiassa on, etta paasen tanne takaisin. Hieman lisaa aikaa pohdiskella tanne muuttoa opinojen jalkeen... :)
Soitin taas aidille eilen ja totta kai hankin oli aivan innoissaan koko asiasta. Han nimittain tulee minun mukaani kolmeksi ensimmaiseksi viikoksi. Saan vihdoinkin nayttaa hanelle kaikki ne ihanat paikat, joissa olen kaynyt. Siina sitten kesken puhelun aiti totesi nauraen "Aivan kuin puhuisi ulkomaalaiselle, kun suomi on hieman hidasta ja oikeiden sanojen loytaminen kestaa yllattavan kauan." No huomasin sen totta kai itsekin ja minkas sille mahtaa, jos englanti sujuu nyt paremmin kuin suomi :D Tuli ihan idiootti olo, kun ei meinannut muistaa joitakin aivan normaaleja sanoja ja ihan normaalin lauseen sanominenkin kesti kaksi kertaa pidemman ajan. Ajatella sitten, millaista suomea puhun, kun muutan tanne. Onpahan ainakin hyva syy soittaa kotiin aina silloin talloin.
Saatila ei ole ollut talla viikolla mikaan parhain, silla koko viikon on sadellut vahan valia ja monissa paikoissa Australian itarannikkoa on ollut tulvia. Ei onneksi mitaan katastrofaalisia, mutta muutamia on kuollut esim. ylittaessaan autolla veden valtaaman tien ja joutuen virran vietavaksi. Onneksi tama kaupunki, jossa asun, on yksi niista harvoista, joka on sailynyt tulvilta, mutta lahella on kylla sekin ollut. Vaikka sadetta tuleekin useamman kerran paivassa, lampotila ei silti koskaan mene alle +22 asteen, onneksi :) On tahan viikkoon mahtunut yksi aurinkoinenkin paiva ja melkeimpa paloin, kun ei osannut oikein varautua +30 asteen helteeseen ja tayteen auringonpaisteeneen.
Ollaan oltu kahdessa tapaamisessakin Johnin kanssa ja saatu hieman vaikutettuakin asioihin. Keskustelimme paikallisten retkeilyalueiden kolmen vartiointi-/huoltajahenkiloiden kanssa mm. korien ulkoiluttamisesta retkeilyalueilla, nuotion pitamisesta ilman vaarallisia reunakivia ja turhien raja-aitojen poistamisesta. Koirien ulkoiluttamiseen emme saaneet mutosta aikaiseksi, vaikka eivat ne vahingoittaisi luontoa tai elaimia mitenkaan, jos ne ovat hihnassa. Nuotio-asiaan saimme aikaan muutosta, niin etta jatkossa retkeilijoiden ei tarvitsisi pitaa nuotion ymparilla kivia (vaan esim. hiekkaa), silla lammetessaan ne voivat rajahtaa ja halkeilla jattaen teravia reunoja ja lentaessaan ne voivat vahingoittaa retkeilijoita. Lisaksi saimme nuo henkilot poistamaan turhat raja-aidat, jotka estavat sademetsan vapaan kasvun. Vaikka en itse paljon puhunutkaan koko keskustelun aikana, niin oli hieno tunne huomata, etta asioihin voi oikeasti vaikuttaa, kun niihin vain puuttuu ja niista puhuu oikeille henkiloille.
Toivottavasti aurinko nayttaytyisi minulle viela viimeisina muutamina paivina, enne kuin palaan takaisin Suomeen ja hyytaviin pakkasiin...
