Surffausta, aurinkoa ja tuoreita hedelmia!

Paivat sen kuin paranevat, kun aurinko paistaa paiva paivalta lampimammin, ja sehan ei minua haittaa ollenkaan. Auringossa lampomittari nayttaa parhaimmillaan jopa 44 astetta ja varjossakin lampotila voi yltaa jopa 34 asteeseen ja aurinko totta vie on tehokas, ehka hieman liiaksikin... Poltin yhtena pilvisena paivana olkapaani autossa liikenneruuhkassa istuessa 1,5 tuntia ja aurinko muka paistoi koko tuon ajan pilvien lapi minun toiseen olkapaahani enka tietenkaan ollut laittanut kyseisena paivana aurinkorasvaa, kun pilvista oli tosiaan luvattu koko paivaksi ja sitahan se olikin. No opinpahan ainakin, etta aurinkorasvaa tulee laittaa joka ihinen paiva huolimatta pilvisyydesta :D Mutta yksi palanut olkapaa ei minun menoani kuitenkaan hidasta...

Poikkesimme katsomaan kenguruita pari paivaa sitten yhdelle piknik-alueelle, silla sielta niita pystyy loytamaan aivan varmasti ja siellahan ne taas olivat tutussa paikassa mutustamassa ruohoa. Ne eivat tunnu piittaavan ymparilla retkeilevista ihmisista yhtaan, mutta valppaita ne silti ovat. Jos niita lahestyy samalla tuijottaen niita suoraan silmiin, ne katsovat sinua koko ajan silmat suurina ja korvat pystyssa, mutta katsomatta niihin ollenkaan, pystyy niiden ohi kavelemaan jopa parin metrin paasta. Maassa istuen niita rauhassa kuvaten ne eivat olleet huomaavinaankaan ja liikkuivat jopa lahemmaksi vain parin metrin paahan. Samalla rannalla olevat kalliot olivat yksinkertaisesti liian houkuttelevia ja niinpa siina ei voinut muuta kuin kiiveta katsomaan upeita nakoaloja.

Paasin taas eilen pitkasta aikaa pyydystamaan pienia katkarapuja siihen tarkoitetulla pumpulla ja iso saalis odottaa huomista kalastusreissua joelle. Paasin myos kalastamaan tanaan merelle ja sainkin kuin sainkin kaksi kalaa vaikkakin ne olivat liian pienia syotaviksi ja niinpa paastin ne takaisin mereen. Tulipahan huomattua, etta taidot eivat olleet ruostuneet vaikka niin luulinkin.

Taidot eivat myoskaan olleet ruostuneet surffauksen suhteen! Olin nimittain eilen vihdoinkin surffaamassa ja se oli jopa hauskempaa kuin muistinkaan. Kesalla opitut taidot eivat olleet unohtuneet ja niinpa paasin heti surffaamaan eika minun tarvinnut kuluttaa puolta tuntia tekniikan opettelemiseen. Ja heti ensimmaisen aallon kohdalla onnistuin nousemaan seisomaan, mutta tasapainon pitaminen olikin sitten asia erikseen :D Oli aivan mahtava fiilis, kun pystyi nappaamaan aallon aivan itse ilman surffiopettajien apua ja vielapa nousemaan seisomaan laudan paalle. Tietenkin monet kerrat tuli kaaduttua ja epaonnistuttua, mutta onneksi aalotja tuli aina seuraavia. Aallot olivatkin aivan valtavia, varmasti parimetrisia ja ison kaksimetrisen surffilaudan kanssa aaltojen yli paaseminen syvemmalle veteen olikin jo suuri haaste sinaansa. Isojen aaltojen ansiosta myos surffaus oli entista huikeampaa kun onnistui paasemaan kahden metrin korkeuteen ison aallon harjan paalle. Seuraavana paivana tiesikin sitten, etta edellisena paivana oli tehty jotakin hieman erilaista ja lihaksia rasittavaa. Ehka vensi viikolla sitten lihakset ovat taas surffauskunnossa ja paasen taas laudan paalle ja kokemaan uskomattoman onnistumisen tunteen pystyessa pitamaan tasapainon aallon kuljettaessa eteenpain.

Joulun aikaa

Koala Sairaalan vaki sai eilen yllattya iloisesti minut nahdessaan eivatka he voineet uskoa silmiaan. Uusia koaloja oli tullut lisaa, mutta muutamat "vakioasiakkaat" olivat kuitenkin omilla paikoillaan. Sairaalan vitsiniekka "Peter" oli tosin pettynyt, silla en ollut tuonut mitaan herkkuja mukanani muille tyontekijoille yhteiseen teehetkeen, joten niinpa lupasin hanelle tulla uudestaan tanaan, ja talla kertaa herkkujen kanssa :D Niinpa tein eilen illalla ison kasan banaanipannukakkuja ja vein ne tanaan mukanani Sairaalan vaelle syotavaksi ja nehan menivat kuin kuumille kiville. Paasin heti toihin aamutuimaan tutun koalan, "Barryn", pariin ja olin iloisesti yllattynyt, etta han oli viela siella, silla han on Sairaalan vanhin potilas. Han ei ollut niin iloinen minun nakemisestani, silla han rupesi murisemaan minulle heti, kun astuin hanen aitaukseesna, mutta niinhan hanella on aina tapana tehda kaikille muillekin. Muriseva herra antoi minun kuitenkin jatkaa aitauksensa aamuvalmisteluja ja saatuaan uusia eukalyptuksen lehtia, hanella oli jotakin paljon makeampaa mietittavaa kuin muriseminen minulle. Aitauksien siivouksen ja eukalyptuslehtien leikkauksen lomassa juttelin muiden tyontekijaystavieni kanssa mm. Suomen ihanasta saasta ja suunnitelmistani loppulomalleni.


Pari paivaa sitten kavimme Johnin kanssa ostamassa minulle joululahjaksi bodyboardin, eli hieman kuin minikokoisen surffilaudan, jonka paalla maataan ja yritetaan ratsastaa aalloilla. Joululahjanhan sen oli tarkoitus olla, mutta olihan sita nyt pakko testata etukateen. Parina paivana olen jo totutellut sen kayttamiseen ja helpotuksekseni silla surffaaminen oli paljon helpompaa kuin oikealla surffilaudalla. Huomen aamulla aion kokeilla laudan mukana hankittu uimarapyloita viereisessa joessa, jossa aallot eivat ole yhta suuria kuin meressa. Ehka otan jopa snorkkelin mukaani upeiden kalojen varalta...

Olin pitkaan odottanut madostamaan paasemista :D Ei ehka jokaisen mielessa ensimmaisena, mutta minullapa on ja paasin vihdoinkin tekemaan sita. Madostus tarkoittaa siis meren rannalla vedenrajassa hiekan alla olevien parhaillaan 1,5 metrin pituisten matojen pyydystamista. Aluksi taidot olivat hieman ruosteessa, mutta hetken yrityksen jalkeen ne palautuivat takaisin, vaikka en saanutkaan yhtaan saalista, jo matojen pelkka bongaaminen hiekan alta puhumattakaan niiden pyydystamisesta on jo saavutus sinaansa. Mutta ainakin sain nauttia upeasta auringosta ja valkoisesta hiekkarannasta.

Tana iltana, paivaa ennen joulun juhlimista taalla Australiassa (jossa juhlitaan joulua siis vasta 25. paiva), Johnin ulko-oveen koputettiin melko myohaan illalla ja mietimme Johnin kanssa, kuka se voisi olla ja menimme avaamaan oven. Siella odotti seitseman 5-14 vuotiasta lasta ja he pyysivat saada laulaa joululaulun. Kukaan joka on koskaan katsonut amerikkalaisia jouluelokuvia tietaa ovelta ovelle laulavat kuorot "Christmas Carols", jotka laulavat joululauluja ihmisten jouluiloksi. Tama pieni ryhma lapsia aloitti innolla laulamaan Petteri Punakuonoa englanniksi ja vielapa itse keksimillaan sanoituksilla. He olivat tehneet laulusta hauskan omanlaisensa aivan mahtavan version ja he kaiken lisaksi elaytyivat laulamiseen hellyttavasti ja heista nuorin poika jopa tanssi innokkaasti muiden laulaessa, silla han ei itse muistanut sanoja :) Mietin, etta tallaista ei voisi koskaan odottaa tapahtuvan Suomessa etenkaan, kun nelja seitsemasta lapsesta oli poikia! Miten hyvan mielen se toikaan ja se jos joku toi joulun tunteen pintaan. Huomenna on sitten luvassa lahjojen avausta heti aamusta ja jouluherkkujen syomista ja kuusikin on jo koristeltu pari paivaa sitten. Ainoana erona onkin, etta jouluna voi laittaa shortsit ja topin paalle ja menna uimaan rannalle ja ottaa vaikka aurinkoa +30 asteen helteessa :)

Oikein hyvaa ja lamminta joulua kaikille <3

"Kotona" taas

Vihdoinkin "kotona" taas ja paiva on ollut aivan mahtava illan pienesta sateesta huolimatta. Sydnin lentokentalla aurinko pilkahti esiin aivan pieneksi hetkeksi, kun kavelin lentokoneeseen, joka vei minut Port Macquarieen. Sita ilon maaraa ei voi sanoin kuvata. Miten voikaan olla niin taivaallista ja kummallista tuntea auringon valon lammittavan! No siina ei ihan viela rusketusta ehtinyt ottaa minuutissa, mutta sentaan sain nauttia hetken auringosta, vaikka loppu paiva olikin pilvinen. Lentokoneessa jalkaani osui pieni auringonsade ikkunasta ja lammittelin siina kattani kaiken mahdollisen ajan. Jaa etta jotenkin puute auringosta vai?
Sydniin saavuttuani yovyin yon hotellissa, silla seuraavana aamuna lahtikin sitten ylla mainittu lento Port Macquarieen. Sydnissa matkalla hotelliin kavelin hotellin viereisen puiston lapi ruokkimassa hieman opossumeja vaikka loysinkin niita vain kolme. Yhdella, jota ruokin, oli pieni poikanenkin mahassaan pussissa ja pystyin nakemaan vain sen pienen kippuraisen mustan hannan :D Ulkona oli tuolloin klo 22.00 noin 21 astetta lamminta ja oli aivan uskomatonta pystya kavelemaan ulkona toppi paalla tuntematta yhtaan kylmaa! Myos ihana ilmankosteus oli kasin kosketeltavissa ja pystyin oikein tuntemaan kuinka iho nautti tuosta kosteudesta Suomen kuivan talven jalkeen.

John haki minut Portin lentokentalta ja ennen hanen kotiinsa menoa kavimme kaupassa ostamassa mangoja! Muistelin kuinka olin juuri ennen tanne lahtoani kotona syonyt aidin kanssa ostamaamme "suomalaista" mangoa ja olikin osunut kohdalle harvinaisen hyva yksilo. Sanoinkin aidille, etta tuo mango oli erittain lahella Australialaisten mangojen makua. Ensimmaisen mangoni talla matkalla syotyani ajattelin, etta vaikka "suomalaiset" mangot olisivat kuinka hyvia tahansa, ne eivat ylla lahellekaan Autralialaisia mangoja... Kaupassa olin juuri kerannyt koriin pari aivan herkullista mangoa kunnes huomasin pahvilaatikot taynna mangoja! Siina oli muilla shoppailijoilla hymyssa pidattamista, kun mina kuljen ympari kauppaa laatikollinen mangoja sylissani levea hymy koko ajan kasvoilla.Pitaisi ainakin hetkeksi riittaa syomista 16 mangossa, mutta se tuskin tulee olemaan ongelma :D

Ilollani ei ollut loppua, kun mieleeni tulvahtivat muistot toinen toistensa jalkeen, milloin ne tulivat tutuista maisemista ja milloin pelkista tutuista tuoksuista. En ole ikina viela kokenut samanlaista valtavaa onnellisuuden tunnetta kuin siina kottin ajellessa tuttuja kujia pitkin, kun todella ymmartaa, etta on taas Australiassa (ja autossa istuessa parjaa ihanasti topilla ja pystyy tuntemaan ihollaan sen ihanan ilmankosteuden).

Huomista odotellessa, viela ei ole tiedossa mita se tuo tullessaan...