Pari paivaa sitten saimme Johnin kanssa vieraiksemme Johnin pojan ja hanen lapsensa (6 ja 4 v.) Niinpa paasin toimimaan lapsenvahtia vahan valia, mutta itseasiassa se oli ihan mukavaa vaihtelua nahda lapsiakin valilla :) He viipyivat luonamme kolme paivaa ja kavimme mm. pyydystamassa katkarapuja syoteiksi kaloille joesta laskuveden aikaan. 4 v. Emily oli ihan innolla ottamassa kiinni isojakin katkarapuja isoine saksineen nayttaen isoveljelleen mallia.
Heidan ollessa kalastamassa me menimme Johnin kanssa haastattelemaan erasta Johnin tuttua mukavaan pieneen kaupunkiin. Haastattelu koski eraan luonnonsuojelukohteen kalojen katastrooffista vahenemista viimeisen 50 vuoden aikana kalastuksen rajun lisaantymisen takia. Oli ihana tajuta, etta ymmarsin lahes koko keskustelun etenkin kun Johnin tuttavan englanti ei ollut mistaan selkeimmasta paasta. Kylla tekee kuukausi englannin kielen keskella ihmeita, suosittelen erittain lampimasti ja kylla tama mennen tullen koulun englannin tunnit voittaa...
Tanaan kavimme upealla vuorella ihastelemassa mahtavia nakymia merelle ja alhaalla avautuviin kaupunkeihin. Vuorelle johti onneksi autotie, silla muuten olisimme joutuneet kavelemaan tuon 5 km ylamakea enka olisi sita millaan jaksanut puolen tunnin kuntosalilla juoksumatolla juoksemisen jalkeen. Tuli jopa ostettua ihan oma kuntosalikortti, ei olisi ihan joka paiva minusta uskonut, etta semmoinenkin tulee joskus hommattua...
Kohta lahdemme kaupungille ihailemaan keskiyolla Uuden Vuoden aaton upeaa ilotulitusta. Niin hassua ajatella, etta Suomessa Uusi Vuosi on jo otettu innolla vastaan, kun taalla sita vasta odotellaan keskiyota. Taalla ei ammuta raketteja lumesta, mutta ei ole kuulemma Suomessakaan voinut tehda niin tana Uutena Vuotena... Taalla ei edes myyda raketteja missaan, silla niiden ampuminen on laitonta! Joissakin osissa Australiaa siis myydaan raketteja ja niita on laillista ostaa taysi-ikaisena, mutta taalla New South Walesissa raketit ovat laittomia... Kylla kay saaliksi niita kaikkia lapsia, jotka haluaisivat ampua omia ilotulitusraketteja. Ehka siksi niin monet ihmiset menevat katsomaan Sydneyn upeaa kaupungin ilotulitusta, niin ettei sekaan mahdu...
Siispa paljon lampimia terveisia taalta vuodesta 2011 sinne vuoteen 2012!!!
lauantai 31. joulukuuta 2011
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Joulun viettoa
Pari paivaa ennen joulua viimeistelimme meidan upean joulukuusen ja kavimme ostamassa kaupasta hieman jouluruokaa. Kysyessani Johnilta, mita perinteisa jouluruokia taalla on tapana syoda, han joutui pohtimaan kauan keksiakseen edes kaksi asiaa. Ainoat perinteiset jouluruuat taalla ovat kalkkuna ja erikoinen hedelmakakku... Kylla tuli hieman ikava Suomen herkullisia ja perinteikkaita jouluruokia, mutta kalkkunastamme tuli sitakin herkullisempi :) Joulua siis vietetaan Australiassa vasta 25. paiva ja jouluaatto ei ole mitenkaan erityisesti huomioitu. Jouluaatto on enemmankin biletyspaiva taalla, mutta meilla se meni aivan tavallisesti rannalla kavellessa ja puutarhaa siivoillessa.
Joulupaivana sitten herasimme aikaisin jo seitsemalta, koska joulupukki saapui kahdeksalta laheiselle lautalle, jolla kuljemme joka paiva paastaksemme kaupunkiin. Joulupukkia vastassa oli ainakin 200 ihmista, joista yli puolet olivat lapsia, jotka odottivat innolla pukkia ja lahjoja. Me emme saaneet Johnin kanssa kuitenkaan lahjoja joulupukilta, mutta koko tapahtuma oli nakemisen arvoinen. Ensinnakin joulupukki saapui tietysti kavellen paikalle vetaen perassaan pyorilla varustettua pienta rekea. Asusteena hanella oli normaalit joulupukin vaatteet lukuunottamatta aurinkolaseja :D Mahtoi olla pukilla kuuma 27 asteen helteessa...
Takaisin kotiin paastyamme kello 9.00 avasimme heti lahjat, joka oli erittain outoa, koska kotona joululahjojen avaus on aina koko paivan odotus ja jannitys. No se oli tietysti John, joka oli innoisaan avaamassa omat lahjansa ensimmaisena. Han sai lahjoja sukulaisilta ja lastensa perheilta, mm. lastenlastensa tekemia joulukuusenkoristeita, jotka tietenkin paasivat heti kuustamme koristamaan. Mina avasin omat kaksi lahjaani huolellisesti lahjapaperia rikkomatta ja sekos Johnia hairitsi... "Revi nyt vaan ne paperit auki!" Ehei... Mina haluan nauttia naista kahden lahjani avaamisesta :) Sain Johnilta hauskan kirjan noidista ja DVD:n kuuluisan englantilaisen koomikon esityksesta, jonka sitten katsoimme heti samana iltana. Soitin myos aidille pitkan puhelun ja kerroin hieman joulukuulumisia. Oli todella outoa aluksi puhua suomea, mutta kylla se sielta palautui hyvin nopeasti. Ja useamman kerran piti oikein miettia joitakin aivan normaaleja sanoja. Kylla tekee kielen vaihdos nopesti tehtavansa, mutta mikas sen parempi oppimiskeino.
Koska ilma oli erittain kaunis ja joki oli aivan kirkas, menimme harjoittelemaan snorlausta. Aluksi piti opetella hengittamaan samaan aikaan kun oli veden alla. Olen koko ikani sukellellut, mutta kun talla kertaa pitikin hengittaa veden alla ollessa, niin se on aivan kasittamaton tunne. Taysin erilaista kuin millaiseksi olin sen kuvitellut. Ja kaikki nuo upet pienet ja vahan isommatkin kalat, jotka uivat siella mangrovepuiden juurien valeissa olivat aivan ihania. Onneksi vastaan ei sattunut yhtaan piikkirauskua tai haita...
Kavimme myos kavelylla rannalla ja yllatyksekseni siella ei ollut tallakaan kertaa kuin pari ihmista. Olisi luullut, etta joulu houkuttelisi ihmisia rannalle. Sehan oli tietenkin vain hyva asia, silla saimme kavella melkein autiolla rannalla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Ei sita joka joulu tule kaveltya valkoisella hiekkarannalla lahes 30 asteen helteessa meriveden viilentaessa varpaita hienoja simpukoita etsiessa...
Illalla pistimme kalkkunan paistumaan ja maku oli aivan taivaallinen. Lahes yhta hyvaa kuin aito suomalainen joulukinkku :) Ilta meni elokuvia katsellessa ja teeta ja pipareita mutustellessa ja valvoimme erityisen pitkaan, silla olihan sentaan joulu :)
Joulun jalkeinen paiva on taalla nimeltaan Boxing Day, joka ei kuitenkaan liity mitenkaan nyrkkeilyyn. Silloin kaupoissa on hurjat alennusmyynnit ja ihmiset ovat aivan hulluina ostamassa kaikkea, minka vain irti saavat. Me vietimme sen kuitenkin kotosalla seuraten krikettia TV:sta, silla John ei voi kuvitella pahempaa kuin kauppareissa kyseisena paivana... Vesi oli taas hyvin kirkasta joessa, joten kavimme taas snorklaamassa ja nyt se jo sujuikin paljon sujuvammin. Illalla aiomme menna kavelylle rantaan ja kaymme kaupungilla katsomassa lepakoita, joita on siella kuulemma todella paljon.
Kaiken kaikkiaan joulun vietto oli hyvin rauhallista ja John oli hyvin kiitollinen saadessaan viettaa joulun minun kanssani kotosalla. Viimeisina kymmenena vuotena han on viettanyt joulun joko sukulaistensa luona kaukana kotoa tai yksin kotosalla ilman joulukuusta tai mitaan erikoisia joulujarjestelyja, joten ymmarran hyvin, etta kokemus oli myos hanelle oikein mieleinen :)
Joulupaivana sitten herasimme aikaisin jo seitsemalta, koska joulupukki saapui kahdeksalta laheiselle lautalle, jolla kuljemme joka paiva paastaksemme kaupunkiin. Joulupukkia vastassa oli ainakin 200 ihmista, joista yli puolet olivat lapsia, jotka odottivat innolla pukkia ja lahjoja. Me emme saaneet Johnin kanssa kuitenkaan lahjoja joulupukilta, mutta koko tapahtuma oli nakemisen arvoinen. Ensinnakin joulupukki saapui tietysti kavellen paikalle vetaen perassaan pyorilla varustettua pienta rekea. Asusteena hanella oli normaalit joulupukin vaatteet lukuunottamatta aurinkolaseja :D Mahtoi olla pukilla kuuma 27 asteen helteessa...
Takaisin kotiin paastyamme kello 9.00 avasimme heti lahjat, joka oli erittain outoa, koska kotona joululahjojen avaus on aina koko paivan odotus ja jannitys. No se oli tietysti John, joka oli innoisaan avaamassa omat lahjansa ensimmaisena. Han sai lahjoja sukulaisilta ja lastensa perheilta, mm. lastenlastensa tekemia joulukuusenkoristeita, jotka tietenkin paasivat heti kuustamme koristamaan. Mina avasin omat kaksi lahjaani huolellisesti lahjapaperia rikkomatta ja sekos Johnia hairitsi... "Revi nyt vaan ne paperit auki!" Ehei... Mina haluan nauttia naista kahden lahjani avaamisesta :) Sain Johnilta hauskan kirjan noidista ja DVD:n kuuluisan englantilaisen koomikon esityksesta, jonka sitten katsoimme heti samana iltana. Soitin myos aidille pitkan puhelun ja kerroin hieman joulukuulumisia. Oli todella outoa aluksi puhua suomea, mutta kylla se sielta palautui hyvin nopeasti. Ja useamman kerran piti oikein miettia joitakin aivan normaaleja sanoja. Kylla tekee kielen vaihdos nopesti tehtavansa, mutta mikas sen parempi oppimiskeino.
Koska ilma oli erittain kaunis ja joki oli aivan kirkas, menimme harjoittelemaan snorlausta. Aluksi piti opetella hengittamaan samaan aikaan kun oli veden alla. Olen koko ikani sukellellut, mutta kun talla kertaa pitikin hengittaa veden alla ollessa, niin se on aivan kasittamaton tunne. Taysin erilaista kuin millaiseksi olin sen kuvitellut. Ja kaikki nuo upet pienet ja vahan isommatkin kalat, jotka uivat siella mangrovepuiden juurien valeissa olivat aivan ihania. Onneksi vastaan ei sattunut yhtaan piikkirauskua tai haita...
Kavimme myos kavelylla rannalla ja yllatyksekseni siella ei ollut tallakaan kertaa kuin pari ihmista. Olisi luullut, etta joulu houkuttelisi ihmisia rannalle. Sehan oli tietenkin vain hyva asia, silla saimme kavella melkein autiolla rannalla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Ei sita joka joulu tule kaveltya valkoisella hiekkarannalla lahes 30 asteen helteessa meriveden viilentaessa varpaita hienoja simpukoita etsiessa...
Illalla pistimme kalkkunan paistumaan ja maku oli aivan taivaallinen. Lahes yhta hyvaa kuin aito suomalainen joulukinkku :) Ilta meni elokuvia katsellessa ja teeta ja pipareita mutustellessa ja valvoimme erityisen pitkaan, silla olihan sentaan joulu :)
Joulun jalkeinen paiva on taalla nimeltaan Boxing Day, joka ei kuitenkaan liity mitenkaan nyrkkeilyyn. Silloin kaupoissa on hurjat alennusmyynnit ja ihmiset ovat aivan hulluina ostamassa kaikkea, minka vain irti saavat. Me vietimme sen kuitenkin kotosalla seuraten krikettia TV:sta, silla John ei voi kuvitella pahempaa kuin kauppareissa kyseisena paivana... Vesi oli taas hyvin kirkasta joessa, joten kavimme taas snorklaamassa ja nyt se jo sujuikin paljon sujuvammin. Illalla aiomme menna kavelylle rantaan ja kaymme kaupungilla katsomassa lepakoita, joita on siella kuulemma todella paljon.
Kaiken kaikkiaan joulun vietto oli hyvin rauhallista ja John oli hyvin kiitollinen saadessaan viettaa joulun minun kanssani kotosalla. Viimeisina kymmenena vuotena han on viettanyt joulun joko sukulaistensa luona kaukana kotoa tai yksin kotosalla ilman joulukuusta tai mitaan erikoisia joulujarjestelyja, joten ymmarran hyvin, etta kokemus oli myos hanelle oikein mieleinen :)
maanantai 19. joulukuuta 2011
Joulukuusivarkaissa
John totesi tuossa yhtena paivana, etta kylla tana vuonna pitaa hankkia ihan oikea joulukuusi, kun viime vuosina ei ole ollut kuusta ollenkaan. Niinpa sitten ajelimme yhtena paivana maaseudulla ja nain isoja joulukuusiplantaaseja ja ajattelin, etta hakisimme kuusemme sellaiselta, kun John sanoi, etta lahdemme kaatamaan kuusemme itse... No ajelimme sitten keskelle metsaa ja ajattelin, etta tamahan tehdaan sittenkin ihan Suomen tyyliin, paitsi etta lampoa on +34 ja lunta on aika niukasti :) Etsiskelimme siina sitten hyvannakoista kuusta, joka oli minulle aika vaikeaa, koska takalaiset joulukuuset muistuttavat ennemminkin mantyja 20 cm pitkilla neulasilla. Loysimme hienon kuusen, jonka kaadoimme ihan omakatisesti ja raahasimme autoon. Ennen autoon paasemista piti kuitenkin ensin tarkistaa, ettei autoja tai muita mahdollisia todistajia ollut nakyvissa.
Kotiin paastyamme oli huvittavaa pistaa kuusi heti pystyyn, kun sita ei tarvinnut sulatella ollenkaan. John tietenkin kuunteli ihmeissaan, kun kerroin suomalaisesta kuusensulattelusta... Ja loytyipa pari koristepalloakin pistettavaksi heti upeaan kuuseemme. Voi sita Johnin iloa ja hymya, kun sai kymmenen vuoden jalkeen taas kuusen olohuoneeseensa ja vielakin han jaksaa ihastella kuinka upea kuusi meilla onkaan :) Ostimme eilen siihen lisaa koristeita, joten nyt se jo nayttaakin enemman joulukuuselta.
Eilen John vei minut mystery tourille, joten minulla ei vaihteeksi ollut aavistustakaan, minne olimme menossa. Ensimmaisena kohteenamme oli upea majakka korkean kielekkeen harjalla ja sielta avautuivat upeat nakymat rannikon valkoisille hiekkarannoille. Seuraavaksi menimmekin sitten kavelemaan yhdelle niista rannoista ja tunne oli aivan sanoinkuvaamaton, kun sai kavella kilometrien pituisella unelmarannalla aivan yksin auringon lammittaessa muakavasti ja aaltojen hivellessa varpaita :)
Seuraavana oli vuorossa kavelykierros sademetsaan ja shortsit ja crocsit jalassa hieman pelotti siella korkeassa heinikossa. Onneksi vastaan ei osunut yhtaan kaarmetta eika hamahakkia. Tunnin siella kaveltyamme epamaarainen polku alkoi muuttua suoksi, joten lahdimme vain kavelemaan ryteikkoon meren kohinaa kohti. Jalat haavoilla paasimme vihdoinkin meren rantaan ja viilentava merivesi oli silla hetkella vielakin taivaallisempaa.
Viimeisena etappinamme oli vanha vankila 1800-1900-luvuilta. Kiertelimme vanhoja vankiselleja ja nykypaivan vankilat ovat luksusta niihin verrattuna. Tuohon vankilaan pistettiin vaarallisimpia rikollisia ympari maailmaa ja silta siella kylla nayttikin. Kiipesimme vankilaa ymparoivan muurin paalle vartiotorniin ja tunnelman muutos oli mykistava. Toisella puolella muuria avautuivat karut vankilan sellit ja toisella puolella satumainen hiekkaranta...
Paivan paatteeksi kavimme viela ostamassa minulle snorklausvalineet, etta paasemme sukeltelemaan upeille kallioille meren rantaan. Meren taytyy kuitenkin olla lahes tyyni, etteivat aallot paase paikaamaan vasten teravia kallioita. Ja paastakseen kaukaisimmalle kalliolle, pitaa sukeltaa vedenalaisen luolan lapi, joten ette arvaakaan kuinka paljon odotan meren tyyntymista...
Kotiin paastyamme oli huvittavaa pistaa kuusi heti pystyyn, kun sita ei tarvinnut sulatella ollenkaan. John tietenkin kuunteli ihmeissaan, kun kerroin suomalaisesta kuusensulattelusta... Ja loytyipa pari koristepalloakin pistettavaksi heti upeaan kuuseemme. Voi sita Johnin iloa ja hymya, kun sai kymmenen vuoden jalkeen taas kuusen olohuoneeseensa ja vielakin han jaksaa ihastella kuinka upea kuusi meilla onkaan :) Ostimme eilen siihen lisaa koristeita, joten nyt se jo nayttaakin enemman joulukuuselta.
Eilen John vei minut mystery tourille, joten minulla ei vaihteeksi ollut aavistustakaan, minne olimme menossa. Ensimmaisena kohteenamme oli upea majakka korkean kielekkeen harjalla ja sielta avautuivat upeat nakymat rannikon valkoisille hiekkarannoille. Seuraavaksi menimmekin sitten kavelemaan yhdelle niista rannoista ja tunne oli aivan sanoinkuvaamaton, kun sai kavella kilometrien pituisella unelmarannalla aivan yksin auringon lammittaessa muakavasti ja aaltojen hivellessa varpaita :)
Seuraavana oli vuorossa kavelykierros sademetsaan ja shortsit ja crocsit jalassa hieman pelotti siella korkeassa heinikossa. Onneksi vastaan ei osunut yhtaan kaarmetta eika hamahakkia. Tunnin siella kaveltyamme epamaarainen polku alkoi muuttua suoksi, joten lahdimme vain kavelemaan ryteikkoon meren kohinaa kohti. Jalat haavoilla paasimme vihdoinkin meren rantaan ja viilentava merivesi oli silla hetkella vielakin taivaallisempaa.
Viimeisena etappinamme oli vanha vankila 1800-1900-luvuilta. Kiertelimme vanhoja vankiselleja ja nykypaivan vankilat ovat luksusta niihin verrattuna. Tuohon vankilaan pistettiin vaarallisimpia rikollisia ympari maailmaa ja silta siella kylla nayttikin. Kiipesimme vankilaa ymparoivan muurin paalle vartiotorniin ja tunnelman muutos oli mykistava. Toisella puolella muuria avautuivat karut vankilan sellit ja toisella puolella satumainen hiekkaranta...
Paivan paatteeksi kavimme viela ostamassa minulle snorklausvalineet, etta paasemme sukeltelemaan upeille kallioille meren rantaan. Meren taytyy kuitenkin olla lahes tyyni, etteivat aallot paase paikaamaan vasten teravia kallioita. Ja paastakseen kaukaisimmalle kalliolle, pitaa sukeltaa vedenalaisen luolan lapi, joten ette arvaakaan kuinka paljon odotan meren tyyntymista...
lauantai 17. joulukuuta 2011
Katkarapuja ja kalastusta
Eilen John heratti minut aikaisin (n. 7.00) ja aina, kun John herattaa minut, tiedan, etta siihen on hyva syy. Jotakin mukavaa oli varmasti tulossa. Normaalisti heraan jo 8.00 auringonpaisteeseen ja kookaburran nauruun tai riehumiseen... Johnin talon viereisen joen vesi laskee joka aamu ja paivaa kohden se nousee normaaliksi ja illalla se laskee taas hieman. Tama veden korkeuden paivittainen vaihtelu tuntuu suomalaisesta hyvin erikoiselta. Kun kerroin Johnille, etta Suomessa samanlaista vaihtelua ei ole, han ei ollut uskoa minua, silla Asutralialaisille tama on taysin normaalia. Kavelimme joen paljasta muta/hiekkapohjaa pitkin jopa n. 30 metria ja siella oli hiekassa outoja 20-60 cm leveita kuoppia. Nama kuopat muistuttivat pienten lasten tekemia kahluualtaita, joissa oli hieman vetta, mutta ne olivat kaikkea muuta kuin lasten tekosia. John tyynesti kertoi, etta piikkirauskut makaavat pohjassa veden ollessa korkealla ja kun ne lahtevat liikkeelle, ne jattavat jalkeensa kuopan. Katselin siina hetken ymparilleni ja huomasin, etta niita kuoppia oli kaikkialla ja jotkut niista olivat aivan valtavia. Enpa taidakaan kahlata joessa veden ollessa korkealla...
Johnilla oli mukanaan mielenkiintoinen rautainen putki, jolla me pyydystimme katkarapuja hiekan alta. Ensin piti etsia pohjasta lukuisten pienten reikien joukosta mahdollisimman suuri ja katsoa, jos sielta sattuisi loytymaan katkarapu syotiksi kaloille. Rautainen putki ikaankuin imaisi katkaravut koloistaan ja sitten ne vain otettiin kiinni ja heitettiin muiden joukkoon vesisaaviin. Aluksi hieman pelotti niiden isot sakset, mutta opin nopeasti ottamaan ne kiinni, niin etteivat ne pistaneet minua :)
Vesi alkoi nousta yllattavan nopeasti ja seuraavaksi vuorossa oli kalastus niilla hienoilla syoteilla. Tuuli oli aikamoinen, mutta kalat soivat sitakin paremmin. Sain yhteensa viisi kalaa ja Johnkin sai muutamia erilaisia. Sitten John huomasi naapurin veneen paasseen irti ja aallokko hakkasi sita rannan kivikkoa pain. Niinpa lahdimme pelastamaan venetta veden ollessa korkeimmillaan. John hyppasi pois veneesta ja lahti noutamaan naapurinsa venetta. Vesi oli hanta vyotarolle asti ja han joutui kavelemaan parisenkymmenta metria hakeakseen veneen. Sitten han vain sanoo yhtakkia, etta aivan hanen edessaan on iso piikkirausku... "Hieman" pelotti vain katsella vieresta, kun toinen kavelee piikkirauskujen keskella ja vaarantaa oman henkensa naapurin veneen takia. Sitten han sanoo, etta kappas tuossa on pari lisaa, kierranpas ne ympari. Juu kierra ihmeessa!!! Kun han suuntasi kohti meidan venettamme pelastettuaan naapurin veneen, hanen edessaan onkin kolme rauskua makaamassa pohjassa ja minun pelkoni vain paheni koko ajan. Teki mieleni sanoa, etta ala liiku enaa metriakaan tai kuolet siihen paikkaan! (Maailman tunnetuin vaarallisten elainten asiantuntija Steve Irwin kuoli piikkirauskun pistaessa hanta rintakehaan...) John selvisi kuitenkin elossa veneellemme ja olo oli lievasti sanottuna huojentunut. John sanoi, etta naapuri on tasta hyvasta hanelle muutaman palveluksen velkaa.
Tanaan kalastelimme hieman lisaa ja tuulikin oli tyyntynyt hieman eilisesta ja kalojakin saimme ihan kiitettavasti. Eika Johnin tanaan tarvinnut kavella piikkirauskujen keskella.
Nyt on luvassa illanviettoa hyvan elokuvan parissa...
Johnilla oli mukanaan mielenkiintoinen rautainen putki, jolla me pyydystimme katkarapuja hiekan alta. Ensin piti etsia pohjasta lukuisten pienten reikien joukosta mahdollisimman suuri ja katsoa, jos sielta sattuisi loytymaan katkarapu syotiksi kaloille. Rautainen putki ikaankuin imaisi katkaravut koloistaan ja sitten ne vain otettiin kiinni ja heitettiin muiden joukkoon vesisaaviin. Aluksi hieman pelotti niiden isot sakset, mutta opin nopeasti ottamaan ne kiinni, niin etteivat ne pistaneet minua :)
Vesi alkoi nousta yllattavan nopeasti ja seuraavaksi vuorossa oli kalastus niilla hienoilla syoteilla. Tuuli oli aikamoinen, mutta kalat soivat sitakin paremmin. Sain yhteensa viisi kalaa ja Johnkin sai muutamia erilaisia. Sitten John huomasi naapurin veneen paasseen irti ja aallokko hakkasi sita rannan kivikkoa pain. Niinpa lahdimme pelastamaan venetta veden ollessa korkeimmillaan. John hyppasi pois veneesta ja lahti noutamaan naapurinsa venetta. Vesi oli hanta vyotarolle asti ja han joutui kavelemaan parisenkymmenta metria hakeakseen veneen. Sitten han vain sanoo yhtakkia, etta aivan hanen edessaan on iso piikkirausku... "Hieman" pelotti vain katsella vieresta, kun toinen kavelee piikkirauskujen keskella ja vaarantaa oman henkensa naapurin veneen takia. Sitten han sanoo, etta kappas tuossa on pari lisaa, kierranpas ne ympari. Juu kierra ihmeessa!!! Kun han suuntasi kohti meidan venettamme pelastettuaan naapurin veneen, hanen edessaan onkin kolme rauskua makaamassa pohjassa ja minun pelkoni vain paheni koko ajan. Teki mieleni sanoa, etta ala liiku enaa metriakaan tai kuolet siihen paikkaan! (Maailman tunnetuin vaarallisten elainten asiantuntija Steve Irwin kuoli piikkirauskun pistaessa hanta rintakehaan...) John selvisi kuitenkin elossa veneellemme ja olo oli lievasti sanottuna huojentunut. John sanoi, etta naapuri on tasta hyvasta hanelle muutaman palveluksen velkaa.
Tanaan kalastelimme hieman lisaa ja tuulikin oli tyyntynyt hieman eilisesta ja kalojakin saimme ihan kiitettavasti. Eika Johnin tanaan tarvinnut kavella piikkirauskujen keskella.
Nyt on luvassa illanviettoa hyvan elokuvan parissa...
tiistai 13. joulukuuta 2011
"Kotona" jalleen
Ajelimme tanaan viitisen tuntia kotia kohti ja pakko myontaa, etta kylla voi muutamaan paivaan mahtua paljon ja vahan enemman...
Yovyimme siis Johnin siskon luona Pohjois-Brisbanessa kolme yota ja tutustuimme paikallisiin nahtavyyksiin. Ensimmaisena paivana Brisbanessa kiertelimme laheisilla luonnonsuojelualueilla, paikallisittain wetlands. Paatarkoituksenamme oli yrittaa loytaa koaloita, mutta valitettavasti emme loytaneet yhtaan, vaikka herasimme jo viidelta, etta olisi viela tarpeeksi viileaa ja suurempi mahdollisuus loytaa niita. Mutta loysimme paljon paljon muita ihmeellisia elaimia. Paaosin lintuja: kymmenia erilaisia papukaijoja upeissa vareissa, niiden sukulaisa myos hyvin monissa vareissa, vesilintuja, haukka, kotka, iibis-lintuja, liskoja ja mika parasta, kokonainen kenguruperhe (isa, aiti ja kaksi poikasta)! :)
Seuraavana paivana suuntasimme kauan odottamaani Australia Zoohon ja odotukseni palkittiin moninkertaisesti... Kenguruita, vallabeja, koaloita, vompatteja, nokkasiileja, tasmanian tuholaisia/paholaisia, isoja kilpikonnia, norsuja, tiikereita, kaarmeita, liskoja, dingoja, krokotiileja, lintuja, saukkoja, opossumeja ja paljon muita ihania elaimia. Ja koko elaintarha oli omistettu kuuluisan, vaarallisten elainten asiantuntija, Steve Irwinin muistolle. Kaikista parhaimpana muistona paivasta jaivat mieleeni ihastuttavat tiikerit, joiden suojeluun panostetaan elaintarhassa todella paljon. Jo vain viiden euron lahjoituksella voi pelastaa yhden tiikerin hengen ja ostaessani ihastuttavan tiikeritaulun mieltani lammitti ajatus kolmen viattoman tiikerin pelastamisesta :)
Eilen lahdimme ajelemaan takaisin kotia kohti ja matkalla ostimme tuoreita katkarapuja ja istuimme joen rantaan nauttimaan lounasta lokkien ymparoimina :) Yovyimme Johnin ystavien luona maatilalla ja loysimme laheisista eukalyptuspuista yhteensa viisi koalaa. On aivan ihana tunne loytaa ne itse villeina puista ja katsella niiden nukkumista. Hyvalla tuurilla voi nahda niiden jopa haukottelevan ja raapivan hieman itseaan kunnes ne taas jatkavat autuasta untaan.
Hullu kookaburra toivotti meidat takaisin kotiin ja huomasimme, etta silla oli seuranaan tyttoystava. Muutama viikko sitten John oli loytanyt kuolleen kookaburran kotinsa lahelta ja han ajatteli, etta se saattoi olla taman meidan kookaburran vaimo. Niinpa paattelimme, etta ehka vaimon menettaminen oli herralle liikaa ja etta se siksi lentaa pain parvekkeen lasiovea yha uudestaan ja uudestaan ja hakkaa sita nokallaan. Tai sitten se nakee oman heijastuksensa lasista ja yrittaa puolustaa omaa reviiriaan. Mutta ilmeisesti sen vaimo onkin yha elossa ja heilla on jopa poikasia laheisessa eukalyptuspuussa. Joten emme voi kasittaa, miksi se yha edelleen riehuu ja hakkaa lasiovea nokallaan, joka kaikesta hakkaamisesta on jo menettanyt hieman teravyyttaan. Valilla se myos riuhtoo parvekkeella olevaa vanhaa moppia, jonka se on yhden kerran onnistunut jopa pudottamaan kaiteiden valista. Joka aamu heraan sen hakkaamiseen, mutta muutaman kerran se on herattanyt minut jopa "naurullaan", joka on paljon mielekkaampi aani, kuin epatoivoinen lasin koputtaminen :)
Se on varmasti ihmetellyt, missa olemme olleet viimeiset viisi paivaa, mutta nyt se tuntee olonsa taas kotoisaksi, kun olemme tulleet takaisin. Aamulla se saa taas herattaa minut normaaliin tapaansa... :)
Yovyimme siis Johnin siskon luona Pohjois-Brisbanessa kolme yota ja tutustuimme paikallisiin nahtavyyksiin. Ensimmaisena paivana Brisbanessa kiertelimme laheisilla luonnonsuojelualueilla, paikallisittain wetlands. Paatarkoituksenamme oli yrittaa loytaa koaloita, mutta valitettavasti emme loytaneet yhtaan, vaikka herasimme jo viidelta, etta olisi viela tarpeeksi viileaa ja suurempi mahdollisuus loytaa niita. Mutta loysimme paljon paljon muita ihmeellisia elaimia. Paaosin lintuja: kymmenia erilaisia papukaijoja upeissa vareissa, niiden sukulaisa myos hyvin monissa vareissa, vesilintuja, haukka, kotka, iibis-lintuja, liskoja ja mika parasta, kokonainen kenguruperhe (isa, aiti ja kaksi poikasta)! :)
Seuraavana paivana suuntasimme kauan odottamaani Australia Zoohon ja odotukseni palkittiin moninkertaisesti... Kenguruita, vallabeja, koaloita, vompatteja, nokkasiileja, tasmanian tuholaisia/paholaisia, isoja kilpikonnia, norsuja, tiikereita, kaarmeita, liskoja, dingoja, krokotiileja, lintuja, saukkoja, opossumeja ja paljon muita ihania elaimia. Ja koko elaintarha oli omistettu kuuluisan, vaarallisten elainten asiantuntija, Steve Irwinin muistolle. Kaikista parhaimpana muistona paivasta jaivat mieleeni ihastuttavat tiikerit, joiden suojeluun panostetaan elaintarhassa todella paljon. Jo vain viiden euron lahjoituksella voi pelastaa yhden tiikerin hengen ja ostaessani ihastuttavan tiikeritaulun mieltani lammitti ajatus kolmen viattoman tiikerin pelastamisesta :)
Eilen lahdimme ajelemaan takaisin kotia kohti ja matkalla ostimme tuoreita katkarapuja ja istuimme joen rantaan nauttimaan lounasta lokkien ymparoimina :) Yovyimme Johnin ystavien luona maatilalla ja loysimme laheisista eukalyptuspuista yhteensa viisi koalaa. On aivan ihana tunne loytaa ne itse villeina puista ja katsella niiden nukkumista. Hyvalla tuurilla voi nahda niiden jopa haukottelevan ja raapivan hieman itseaan kunnes ne taas jatkavat autuasta untaan.
Hullu kookaburra toivotti meidat takaisin kotiin ja huomasimme, etta silla oli seuranaan tyttoystava. Muutama viikko sitten John oli loytanyt kuolleen kookaburran kotinsa lahelta ja han ajatteli, etta se saattoi olla taman meidan kookaburran vaimo. Niinpa paattelimme, etta ehka vaimon menettaminen oli herralle liikaa ja etta se siksi lentaa pain parvekkeen lasiovea yha uudestaan ja uudestaan ja hakkaa sita nokallaan. Tai sitten se nakee oman heijastuksensa lasista ja yrittaa puolustaa omaa reviiriaan. Mutta ilmeisesti sen vaimo onkin yha elossa ja heilla on jopa poikasia laheisessa eukalyptuspuussa. Joten emme voi kasittaa, miksi se yha edelleen riehuu ja hakkaa lasiovea nokallaan, joka kaikesta hakkaamisesta on jo menettanyt hieman teravyyttaan. Valilla se myos riuhtoo parvekkeella olevaa vanhaa moppia, jonka se on yhden kerran onnistunut jopa pudottamaan kaiteiden valista. Joka aamu heraan sen hakkaamiseen, mutta muutaman kerran se on herattanyt minut jopa "naurullaan", joka on paljon mielekkaampi aani, kuin epatoivoinen lasin koputtaminen :)
Se on varmasti ihmetellyt, missa olemme olleet viimeiset viisi paivaa, mutta nyt se tuntee olonsa taas kotoisaksi, kun olemme tulleet takaisin. Aamulla se saa taas herattaa minut normaaliin tapaansa... :)
perjantai 9. joulukuuta 2011
Vihdoin Brisbanessa!
Eilen ajeltiin kohti Brisbanea ja matkalla nain yhteensa 9 kengurua! Viiden tunnin ajomatkan jalkeen yovyttiin Johnin ystavapariskunnan luona. He olivat hippeja parhaimmillaan: paljon lemmikkeja mm. riikinkukkoja, koiria, villeja vallabeja takapihalla, undulaatti ja dingo (tosi kesy ja antoi silittaa ja nuoli jopa minun katta), he polttivat marihuanaa, joten jouduinpahan kokemaan, milta sekin haisee... ja luonnonlaheinen talo keskella ei-mitaan, kesti puoli tuntia ajaa sinne lahimmalta isommalta tielta. Aikamoinen kokemus :) Minun oli tarkoitus yopya heidan asuntovaunussaan, mutta illalla kuulin jonkun elaimen rapistelua hyllyilta ja se kuulosti ihan isolta hamahakilta, siis todella isolta... Onneksi John uhrautui minun puolestani nukkumaan siella ja niinpa mina otin hanen nukkumapaikkansa hanen autonsa takapenkilla. Olin todella helpottunut, kun John tuli aamulla herattamaan minut, elavana!
Jatkettiin tanaan matkaa Brisbaneen ja kolmen tunnin ajon jalkeen paasimme vihdoin Johnin siskon luokse ja taalla yovymme seuraavat kaksi, ehka kolmekin yota. Huomenna menemme Australia Zoohon, joka on yksi Australian suurimpia ja tunnetuimpia elaintarhoja ja luulenpa, etta koko paiva hurahtaa helposti niiden ihanien elainten keskella :)
On ollut hieman viileata talla viikolla, n. +22 joka paiva ja satunnaisia sateita, joten en malta odottaakaan kunnon helteita ja jatkuvaa auringon paistetta! :)
Jatkettiin tanaan matkaa Brisbaneen ja kolmen tunnin ajon jalkeen paasimme vihdoin Johnin siskon luokse ja taalla yovymme seuraavat kaksi, ehka kolmekin yota. Huomenna menemme Australia Zoohon, joka on yksi Australian suurimpia ja tunnetuimpia elaintarhoja ja luulenpa, etta koko paiva hurahtaa helposti niiden ihanien elainten keskella :)
On ollut hieman viileata talla viikolla, n. +22 joka paiva ja satunnaisia sateita, joten en malta odottaakaan kunnon helteita ja jatkuvaa auringon paistetta! :)
torstai 8. joulukuuta 2011
Sydneyn reissu ja huomenna Brisbaneen
Eilen oltiin Sydneyssa tarkeassa kokouksessa, jossa keskusteltiin vaikutusvaltaiselle miehelle koaloiden metsien liikahakkuista ja rannikkoalueiden suojelusta. Yllatyin todella kuinka paljon ymmarsinkaan, vaikka keskustelu sisalsikin paljon luonnontieteellisia pitkia sanoja ja lyhenteita. Illalla kierreltiin Sydneyn kaupunkia ja kaytiin oopperatalolla ja matkustettiin isolla turistilautalla aivan toiseen osaa Sydneyta, jossa John on syntynyt ja asunut lapsuutensa. Katseltiin siella surffaajia ja upeita aaltoja, kaveltiin ostoskatuja ja tehtiin ikkunaostoksia.
Eilen illalla ajeltiin junalla Sydneysta ensin kaksi tuntia ja sitten autolla 3,5 tuntia ja sitten vasta paasimme kotiin ja aika nopeasti uni sai vallan pitkan paivan jalkeen. Tekemisen puutteessa rupesin siivoilemaan keittiota, josta kylla huomaa, etta poikamies elaa siella :) Kiillotin kaikki ruokailuvalineet ja kylla oli Johnilla hymy herkassa kun naki upean puhtaan keittionsa. Halusi kutsua kaverinsakin ihailemaan hanen hohtavaa keittiotaan...
Huomenna suuntaamme matkamme kohti Brisbanea, jonne matka kestaa autolla n. 8 tuntia, joten onpa ainakin hyvaa aikaa jutella niita naita. Yllatyksia on luvassa useampia ja varmasti osaan niista sisltyy koalat ja kengurut... Ja mikas siina ajellessa, kun on ihailtavana Australian upea luonto ja Johnin hauska seura :)
Eilen illalla ajeltiin junalla Sydneysta ensin kaksi tuntia ja sitten autolla 3,5 tuntia ja sitten vasta paasimme kotiin ja aika nopeasti uni sai vallan pitkan paivan jalkeen. Tekemisen puutteessa rupesin siivoilemaan keittiota, josta kylla huomaa, etta poikamies elaa siella :) Kiillotin kaikki ruokailuvalineet ja kylla oli Johnilla hymy herkassa kun naki upean puhtaan keittionsa. Halusi kutsua kaverinsakin ihailemaan hanen hohtavaa keittiotaan...
Huomenna suuntaamme matkamme kohti Brisbanea, jonne matka kestaa autolla n. 8 tuntia, joten onpa ainakin hyvaa aikaa jutella niita naita. Yllatyksia on luvassa useampia ja varmasti osaan niista sisltyy koalat ja kengurut... Ja mikas siina ajellessa, kun on ihailtavana Australian upea luonto ja Johnin hauska seura :)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Ihan kuin lomalla olisi
Kylla paljon on mahtunut vain muutamaan paivaan, joten mita mahtaakaan viela olla luvassa. Ollaan kayty Johnin (tyonantajani) kanssa jo kaksi kertaa Koala Hospitalissa, sademetsakierroksella upeassa sademetsassa ja ihanassa elaintarhassa silittelemassa kenguruita, koaloita, kaarmeita, liskoja ja dingoja. Olihan siella paljon muitakin elaimia: vompatteja, kasuaareja, apinoita, lintuja, mustia (vihaisa) joutsenia, sammakoita ja kaikennakoisia pienia pussielaimia ja jyrsijoita. Etta ne voivatkin olla ihania ihan paikan paalla nahtyina. Kylla olen taas hymyillyt niin paljon, etta John ei voi muuta kuin nauraa ja kuvata vieressa :)
Ollaan kavelty joka ilta meren rannalla etsiskelemassa kivan varisia kivia ja tanaan kaytiin kalastamassa samaisella rannalla. Kalastettiin erikoisella virvelilla, jossa oli kaksi koukkua ja kuka saikaan ensimmaisella heitollaan molempiin koukkuihin mukavan valkoisen kalan :) Ja siina kun vaan seisoin ja mietin, etta teenkohan mina nyt tata yhtaan oikealla tavalla... ilmeisesti tein.
Aamuisin on ihanaa herata kookaburran "nauruun" ja lampimaan auringonpaisteeseen ja syoda aamupalaksi tuoreimpia hedelmia, mita mistaan voi saada. Kylla tama Suomen talven voittaa mennen tullen, suosittelen hyvin lampimasti kaikille kaymaan edes kerran elamansa aikana Australiassa. Ja paras aika tietysti vierailulle on Suomen talvi, jolloin taalla on parhain kesa meneillaan. Kesa alkoi virallisesti 1. joulukuuta ja on erittain huvittavaa nahda joulukoristeita ja -mainoksia kaikkialla, kun paivat vaan lampenevat koko ajan. Millaisenkohan joulun koen taalla, luulen, etta aika lailla erilaisen kuin tavallisesti...
Ollaan kavelty joka ilta meren rannalla etsiskelemassa kivan varisia kivia ja tanaan kaytiin kalastamassa samaisella rannalla. Kalastettiin erikoisella virvelilla, jossa oli kaksi koukkua ja kuka saikaan ensimmaisella heitollaan molempiin koukkuihin mukavan valkoisen kalan :) Ja siina kun vaan seisoin ja mietin, etta teenkohan mina nyt tata yhtaan oikealla tavalla... ilmeisesti tein.
Aamuisin on ihanaa herata kookaburran "nauruun" ja lampimaan auringonpaisteeseen ja syoda aamupalaksi tuoreimpia hedelmia, mita mistaan voi saada. Kylla tama Suomen talven voittaa mennen tullen, suosittelen hyvin lampimasti kaikille kaymaan edes kerran elamansa aikana Australiassa. Ja paras aika tietysti vierailulle on Suomen talvi, jolloin taalla on parhain kesa meneillaan. Kesa alkoi virallisesti 1. joulukuuta ja on erittain huvittavaa nahda joulukoristeita ja -mainoksia kaikkialla, kun paivat vaan lampenevat koko ajan. Millaisenkohan joulun koen taalla, luulen, etta aika lailla erilaisen kuin tavallisesti...
torstai 1. joulukuuta 2011
Ensimmaiset paivat Australiassa
Lennot sujuivat hyvin ja tyonantajani John oli minua vastassa lentokentalla. Kiertelimme Sydneyta ja kavimme ihanassa isossa puistossa ja yhtakkia vastassa olikin Sydneyn oopperatalo ja Harbour Bridge. Paikan paalla olemisessa on taysin eri tunne kuin kuvien katsominen postikortista tai tietokoneen ruudulta. Jstkoimme matkaa bussilla Bondi Beachille ja uimareita oli todella vahan, johtuen varmaankin pilvisesta, mutta silti lampimasta ilmasta.
Illalla ajoimme pitkan matkan Johnin kotiin ja uni maistui hyvin 40 tunnin valvomisen jalkeen... Seuraavana paivana, eli tanaan, kavimme Koala Hospitalissa laheisessa kaupungissa eika niiden suloisuutta voi sanoin kuvailla, vaikka kaikki nukkuivatkin. Kavimme kaupassa ostamassa ruokaa ja tuoreita hedelmia, jotka ihan sulavat suussa. Taysin erilaisia kuin Suomen raa'at hedelmat, joiden pitaa antaa kypsya viikko eivatka ne silti maistu samalta kuin taalla...
Illalla ajoimme pitkan matkan Johnin kotiin ja uni maistui hyvin 40 tunnin valvomisen jalkeen... Seuraavana paivana, eli tanaan, kavimme Koala Hospitalissa laheisessa kaupungissa eika niiden suloisuutta voi sanoin kuvailla, vaikka kaikki nukkuivatkin. Kavimme kaupassa ostamassa ruokaa ja tuoreita hedelmia, jotka ihan sulavat suussa. Taysin erilaisia kuin Suomen raa'at hedelmat, joiden pitaa antaa kypsya viikko eivatka ne silti maistu samalta kuin taalla...
maanantai 28. marraskuuta 2011
Tänään se alkaa...
Kohta saa koti ja Suomi jäädä taakse, kun suuntaan matkani kohti lentokenttää. Edessä 22,5 tunnin lento tutkaillen Australian opasta, katsellen uusimpia elokuvia ja siemaillen tuoremehuja. Eiköhän se aika siinä mene kuin siivillä :) Välilasku Hong Kongin kentälle ja sieltä suuntana Sydneyn lentokenttä.
Seuraavat kertomukset tulevatkin sitten suoraan Australiasta.
Up up and go!
Seuraavat kertomukset tulevatkin sitten suoraan Australiasta.
Up up and go!
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Huomenna unelmat toteutuvat!!!
Vuorokauden kuluttua minut voi sitten löytää Helsinki-Vantaan lentokentältä Australian portilta ;) Voisiko enää innostuneemmaksi tulla, kun pääsee täältä synkän sateen keskeltä 27 asteen lämpöön. Ja lämpimämpää vaan tulee kun kesä on siellä aluillaan... Koalat ja kengurut varokaa, kun Juuli pääsee sinne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)