Ajelimme tanaan viitisen tuntia kotia kohti ja pakko myontaa, etta kylla voi muutamaan paivaan mahtua paljon ja vahan enemman...
Yovyimme siis Johnin siskon luona Pohjois-Brisbanessa kolme yota ja tutustuimme paikallisiin nahtavyyksiin. Ensimmaisena paivana Brisbanessa kiertelimme laheisilla luonnonsuojelualueilla, paikallisittain wetlands. Paatarkoituksenamme oli yrittaa loytaa koaloita, mutta valitettavasti emme loytaneet yhtaan, vaikka herasimme jo viidelta, etta olisi viela tarpeeksi viileaa ja suurempi mahdollisuus loytaa niita. Mutta loysimme paljon paljon muita ihmeellisia elaimia. Paaosin lintuja: kymmenia erilaisia papukaijoja upeissa vareissa, niiden sukulaisa myos hyvin monissa vareissa, vesilintuja, haukka, kotka, iibis-lintuja, liskoja ja mika parasta, kokonainen kenguruperhe (isa, aiti ja kaksi poikasta)! :)
Seuraavana paivana suuntasimme kauan odottamaani Australia Zoohon ja odotukseni palkittiin moninkertaisesti... Kenguruita, vallabeja, koaloita, vompatteja, nokkasiileja, tasmanian tuholaisia/paholaisia, isoja kilpikonnia, norsuja, tiikereita, kaarmeita, liskoja, dingoja, krokotiileja, lintuja, saukkoja, opossumeja ja paljon muita ihania elaimia. Ja koko elaintarha oli omistettu kuuluisan, vaarallisten elainten asiantuntija, Steve Irwinin muistolle. Kaikista parhaimpana muistona paivasta jaivat mieleeni ihastuttavat tiikerit, joiden suojeluun panostetaan elaintarhassa todella paljon. Jo vain viiden euron lahjoituksella voi pelastaa yhden tiikerin hengen ja ostaessani ihastuttavan tiikeritaulun mieltani lammitti ajatus kolmen viattoman tiikerin pelastamisesta :)
Eilen lahdimme ajelemaan takaisin kotia kohti ja matkalla ostimme tuoreita katkarapuja ja istuimme joen rantaan nauttimaan lounasta lokkien ymparoimina :) Yovyimme Johnin ystavien luona maatilalla ja loysimme laheisista eukalyptuspuista yhteensa viisi koalaa. On aivan ihana tunne loytaa ne itse villeina puista ja katsella niiden nukkumista. Hyvalla tuurilla voi nahda niiden jopa haukottelevan ja raapivan hieman itseaan kunnes ne taas jatkavat autuasta untaan.
Hullu kookaburra toivotti meidat takaisin kotiin ja huomasimme, etta silla oli seuranaan tyttoystava. Muutama viikko sitten John oli loytanyt kuolleen kookaburran kotinsa lahelta ja han ajatteli, etta se saattoi olla taman meidan kookaburran vaimo. Niinpa paattelimme, etta ehka vaimon menettaminen oli herralle liikaa ja etta se siksi lentaa pain parvekkeen lasiovea yha uudestaan ja uudestaan ja hakkaa sita nokallaan. Tai sitten se nakee oman heijastuksensa lasista ja yrittaa puolustaa omaa reviiriaan. Mutta ilmeisesti sen vaimo onkin yha elossa ja heilla on jopa poikasia laheisessa eukalyptuspuussa. Joten emme voi kasittaa, miksi se yha edelleen riehuu ja hakkaa lasiovea nokallaan, joka kaikesta hakkaamisesta on jo menettanyt hieman teravyyttaan. Valilla se myos riuhtoo parvekkeella olevaa vanhaa moppia, jonka se on yhden kerran onnistunut jopa pudottamaan kaiteiden valista. Joka aamu heraan sen hakkaamiseen, mutta muutaman kerran se on herattanyt minut jopa "naurullaan", joka on paljon mielekkaampi aani, kuin epatoivoinen lasin koputtaminen :)
Se on varmasti ihmetellyt, missa olemme olleet viimeiset viisi paivaa, mutta nyt se tuntee olonsa taas kotoisaksi, kun olemme tulleet takaisin. Aamulla se saa taas herattaa minut normaaliin tapaansa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti