John totesi tuossa yhtena paivana, etta kylla tana vuonna pitaa hankkia ihan oikea joulukuusi, kun viime vuosina ei ole ollut kuusta ollenkaan. Niinpa sitten ajelimme yhtena paivana maaseudulla ja nain isoja joulukuusiplantaaseja ja ajattelin, etta hakisimme kuusemme sellaiselta, kun John sanoi, etta lahdemme kaatamaan kuusemme itse... No ajelimme sitten keskelle metsaa ja ajattelin, etta tamahan tehdaan sittenkin ihan Suomen tyyliin, paitsi etta lampoa on +34 ja lunta on aika niukasti :) Etsiskelimme siina sitten hyvannakoista kuusta, joka oli minulle aika vaikeaa, koska takalaiset joulukuuset muistuttavat ennemminkin mantyja 20 cm pitkilla neulasilla. Loysimme hienon kuusen, jonka kaadoimme ihan omakatisesti ja raahasimme autoon. Ennen autoon paasemista piti kuitenkin ensin tarkistaa, ettei autoja tai muita mahdollisia todistajia ollut nakyvissa.
Kotiin paastyamme oli huvittavaa pistaa kuusi heti pystyyn, kun sita ei tarvinnut sulatella ollenkaan. John tietenkin kuunteli ihmeissaan, kun kerroin suomalaisesta kuusensulattelusta... Ja loytyipa pari koristepalloakin pistettavaksi heti upeaan kuuseemme. Voi sita Johnin iloa ja hymya, kun sai kymmenen vuoden jalkeen taas kuusen olohuoneeseensa ja vielakin han jaksaa ihastella kuinka upea kuusi meilla onkaan :) Ostimme eilen siihen lisaa koristeita, joten nyt se jo nayttaakin enemman joulukuuselta.
Eilen John vei minut mystery tourille, joten minulla ei vaihteeksi ollut aavistustakaan, minne olimme menossa. Ensimmaisena kohteenamme oli upea majakka korkean kielekkeen harjalla ja sielta avautuivat upeat nakymat rannikon valkoisille hiekkarannoille. Seuraavaksi menimmekin sitten kavelemaan yhdelle niista rannoista ja tunne oli aivan sanoinkuvaamaton, kun sai kavella kilometrien pituisella unelmarannalla aivan yksin auringon lammittaessa muakavasti ja aaltojen hivellessa varpaita :)
Seuraavana oli vuorossa kavelykierros sademetsaan ja shortsit ja crocsit jalassa hieman pelotti siella korkeassa heinikossa. Onneksi vastaan ei osunut yhtaan kaarmetta eika hamahakkia. Tunnin siella kaveltyamme epamaarainen polku alkoi muuttua suoksi, joten lahdimme vain kavelemaan ryteikkoon meren kohinaa kohti. Jalat haavoilla paasimme vihdoinkin meren rantaan ja viilentava merivesi oli silla hetkella vielakin taivaallisempaa.
Viimeisena etappinamme oli vanha vankila 1800-1900-luvuilta. Kiertelimme vanhoja vankiselleja ja nykypaivan vankilat ovat luksusta niihin verrattuna. Tuohon vankilaan pistettiin vaarallisimpia rikollisia ympari maailmaa ja silta siella kylla nayttikin. Kiipesimme vankilaa ymparoivan muurin paalle vartiotorniin ja tunnelman muutos oli mykistava. Toisella puolella muuria avautuivat karut vankilan sellit ja toisella puolella satumainen hiekkaranta...
Paivan paatteeksi kavimme viela ostamassa minulle snorklausvalineet, etta paasemme sukeltelemaan upeille kallioille meren rantaan. Meren taytyy kuitenkin olla lahes tyyni, etteivat aallot paase paikaamaan vasten teravia kallioita. Ja paastakseen kaukaisimmalle kalliolle, pitaa sukeltaa vedenalaisen luolan lapi, joten ette arvaakaan kuinka paljon odotan meren tyyntymista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti