Lahtopaiva oli taytta iloa, ei vain Australiaan paasemisen takia, vaan siksi, etta aiemmin kyseisena paivana tuli inssi suoritettua hyvaksytysti lapi. Niinpa inssin jannittamisesta johtuen lyhyeksi jaanyt yo tuntui sitten selvasti lentokoneessa. 22 tunnin lento Singaporen kautta meni kuitenkin ihanasti yhdessa aidin kanssa vuorotellen nukkuen. Finnairin koneessa saimme suorastaan bisnes-luokan palvelua tutulta ja erittain rakkaalta lentoemoltamme ja saimmepa samalla tutustua hanen tyopaikaansa henkilokohtaisella esittelykierroksella koneen ympari :)
Singaporessa koneen vaihto sujui hyvin nopeasti, koska koneemme Helsingista Singaporeen oli pari tuntia myohassa ja niinpa meilla oli vain tunti aikaa vaihtaa konetta. Palvelutiskilla meille kerrottiin, etta lentomme portti suljetaan pian, joten virkailija sanoi hadissaan, "You have to run!" Ehdimme onneksi koneeseen, joka kaikeksi yllatykseksemme oli kaksikerroksinen! Eli siis aivan valtava! Toiseen kerrokseen emme valitettavasti paasseet, mutta toivottavasti paluumatkalla sitten.
Sydneyn lentokentalla meita oli vastassa viimekertaisen reissuni tyonantaja John, jonka luona tulisimme asumaan, aiti seuraavat kolme viikkoa ja mina kahdeksan. Jatettyamme matkalaukkumme eraaseen hotelliin, me lahdimme kiertelemaan hieman Sydneya kavellen. Minulle ja Johnille paikat olivatkin jo tuttuja ja olikin erittain mukava nahda aidin hammastyneet ilmeet ja nayttaa hanelle kaikki upeimmat paikat Sydneyn upeassa keskuspuutarhassa/puistossa paivan kirkastuessa. Huomasimme jopa puiston puussa opossumin, joka kantoi selassaan poikasta ja ne molemmat killittelivat meita suloisilla nappisilmillaan aamun hamarassa. Aidin reaktio oli taysin sama kuin minun, hanen nahdessaan ensimmaisen kerran Oopperatalon. Se on sanoinkuvaamattoman upea ilmestys Harbour Bridgen (Sydneyn sataman sillan) avautuessa Oopperatalon taustalle. Sita tunnetta ei vain voi kuvailla, se pitaa itse kokea.
Kierroksen jalkeen suuntasimme matkamme kohti kotia (siis Johnin kotia) ensin junalla matkustaen puoleen valiin matkaa kolmisen tuntia ja sitten autolla samanmoinen matka Port Macquarieen. Matkalla huomasimme matkamme ensimmaiset kengurut ja hullu kookaburrakin tervehti meita iloisesti meita saavuttuamme kotipihaan. Purimme nopeasti tavaramme ja menimme nukkumaan vaikka kello olikin vasta kahdeksan, mutta sisaisen kellomme mukaan oli jo aamu, joten vasymys oli aikamoinen.
Aamulla olimmekin jo taysin Australian ajassa ja paivarytmissa mukana ja heti syotyamme lahdimmekin laheiselle rannalle kavelemaan ja etsimaan ihania simpukoita. Aurinko paistoi taydelta taivaalta ja oli mukavan lammin, vaikka viimeiset pari viikkoa taalla on vain satanut, koska on talvi. Onneksi me toimme mukanamme Suomen kesan auringon. Rantakavelyn jalkeen menimme tutustumaan hieman lahemmin tulevaan tyopaikkaani, Koala Sairaalaan, ja siellahan meita odottivat suloiset koalat puiden oksissa nukkuen ja ja hereilla olevat eukalyptuksen lehtia mutustaen. Aloitan harjoitteluni sairaalassa vasta kahden viikon kuluttua, mutta tulemme varmasti vierailemaan siella viela monesti ennen sita. Aiti oli aivan hakeltynyt siita, kuinka suloisia koalat olivatkaan, ja sitahan ne toden totta osaavat olla <3
Aivan kuin kotiin olisi tullut pienoisen tauon jalkeen :)
Voih... On se hyvä että ootte muuten päässy yhessä päivässä rytmiin, mun mielestä sinne päin on aina vähän vaikeempi mennä kun tonne taaksepäin ajassa.. :) Ja koaloita, ehkä mäkin joskus törmään niihin - hamassa ikuisuudessa. Pitäkäähän hasuskaa kaikin keinoin ja terkkuja!
VastaaPoistaKuule kylla sakin varmasti paaset viela ihailemaan koaloita, olet sa sen verran haka matkustamaan ;) Hauskaa varmasti tulee olemaan ja samat toivotukset sulle kans matkaan!
VastaaPoista