Sademetsia ja kenguruita kaikkialla

Kylla on taas viikko mennyt nopeasti, mutta niinhan se aina menee, kun sita vahiten haluaisi. Onneksi viela on kuitenkin monta viikkoa jaljella. Sateisia paivia on ollut muutamia, mutta aurinkoisina paivina kaymme upeissa paikoissa sateistenkin paivien puolesta. Onneksi shoppailua sade ei sentaan haittaa, joten niinpa mina ja aiti olemme loytaneet kaikkea ihanaa Port Macquarinen isosta kaupungista. Auringon paistaessa saa ja lampotila ovat aivan kuin Suomen kesassa, vaikka taalla onkon parhaillaan keskitalvi.
   Kavimme viimekertaisen vierailuni yhdessa suosikkikohteessa, josta aitikin oli aivan haltioissaan. Upea sademetsakierros muutaman metrin korkeudella maasta olevan siltapolun paalla ei ollut paassyt edes kunnolla alkamaan, kun aiti oli jo kameran kanssa rapsimassa kuvia minka kerkesi. Kiertelimme reittia kaikessa rauhassa eika pieni tihkusadekaan haitannut, koska kaikki nuo korkealle kohoavat puut toimivat loistavasti luonnon omana sateenvarjona. Oli ihanaa, kun ei koko ajan tarvinnut olla varomassa kompastumista puiden juuriin ja sai rauhassa ihailla puiden latvoja, painvastoin valilla sai varoa lyomasta paataan puissa roikkuviin liaaneihin. Kuuntelimme monien lintujen hauskoja lirkutuksia, mutta vain muutama niista suostui nayttaytymaan meille. Huomasimme kuitenkin ohuen puun oksalla taituroimassa isomman linnun, jota suomalaisena osaisi viimeiseksi odottaa loytavansa sademetsasta... Kyseessa oli nimittain metsakalkkuna, joka taiturointinsa lopuksi lysahti istumaan ohuelle oksalleen.
   Tanaan koimme hieman lisaa sademetsaa, kun kavimme tutustumassa Johnin ystavapariskuntaan keskella eukalyptusmetsaa. Ajoimme Johnin ystavan nelivetoautolla pitkan ja erittain vaikeakulkuisen reitin sademetsan lapi jyrkkia ja hieman jyrkempia yla- ja alamakia pitkin. Yllatykseksemme saavuimme yleiselle piknikalueelle kaikkine hienoine ruokapoytineen, vessoineen ja ruuanlaittokatoksineen ja ihmettelimme, miten kukaan voisi loytaa/paasta sellaiseen paikkaan niin pitkaa ja vaikeastikulkuista tieta pitkin. Kiertelimme taysin luonnonvaraisessa sademetsassa seuraten suloisesti solisevaa puroa ja jatkoimme matkaamme sita samaa kuoppaista tieta pitkin ja yhtakkia olimmekin yleisella asfaltoidulla tiella.
   Johnin ystavien luona jatkoimme kavellen katsomaan merta laheiselta kallionkielekkeelta ja nakyma oli kerrassaan upea molemmille puolille kalliota avautuvine rantoineen ja meren kuohuineen. Laskeuduimme kieleketta alas ja hetkessa olimme kasvuston alapuolella ja aurinko paasi vain harvoihin paikkoihin tiheiden puiden latvustojen lapi. Kallion kieleke naytti viela korkeammalta alhaalta pain katsottuna ja kieleke katkikin sisaansa aivan upean avoluolan. Kiipeilimme isojen kallioiden keskella hetken, jonka jalkeen lahdimme kiipeamaan takaisin ylos ihailemaan noita kuohuavia rantoja.
   Kotimatkalla pysahdyimme eraalle pienelle rannalle seka isolla kielekkeella sijaitsevalle majakalle ihmettelemaan ruohoa mussuttavia villeja ja rauhallisia kenguruita. Niita nakyi tanaan joka paikassa, niin golfkentilla, pelloilla kuin piknikalueillakin ja vaikutti kuin niilla olisi ollut tanaan varsinaiset kenguruiden kokoontumisajot :D