Yhtena paivana lahdimme aidin kanssa ostamaan jaateloa silla valin, kun John oli nukkumassa. Emme ehtineet kulkea 200 metria edemmas, kun huomasin tien varressa polkupyoran, jonka ohi ei voinut vain kavella. Uutuuttaan hohtavan mintunvihrean pyoran edessa oli pahvikyltti, jossa luki "on sale $160" ja sen enempaa miettimatta menimme koputtamaan omistajan oveen ja kysymaan, oliko hinta todellakin vain 160 dollaria (eli n. 140 euroa). Vastauksen saatuamme ja pienen koeajokierroksen jalkeen pyysimme omistajaa odottamaan muutaman minuutin ja poistamaan myyntilapun. Niinpa kaannyimme takaisin hakeaksemme rahat ja palasimme niiden kanssa tyytyvaisen omistajan luo. Han oli nimittain edellisena paivana laittanut pyoran myyntiin ja han oli saanut sen vasta puoli vuotta sitten. Nyt minun ei siis enaa tarvitse huolehtia, miten paasisin Koala Sairaalaan, jonne matkaa on juuri sopivasti vain 8 km. Seuraavana vaiheena olikin sitten ostaa kypara, koska ilman sita, poliisi voi antaa huomautuksen tai sakon tai pahimmillaan vieda koko pyoran.
Johnilla oli tapaaminen pienessa rantakaupungissa, joka on tunnettu loistavasta surffausrannoistaan. Tapaamisen ajaksi mina ja aiti paatimme jaada rannalle istumaan ja ottamaan aurinkoa. Surffaajia tuli koko ajan vain lisaa ja heidan osaamistaan oli upeaa katsella. Auringon heijastusta vasten heista ei nakynyt kuin mustat hahmot eika heidan taitojaan voinut kuin ihailla. Tunnin sita seurattuani osaan jo teoriassa surffata, mutta ehka se onkin sitten eri asia nousta oikeasti laudan paalle ison aallon osuessa kohdalle...
Aiti suuntasi torstaina matkansa Brisbaneen viikoksi nuoruudenystavansa luo, jota han ei ole nahnyt 30 vuoteen. Niinpa mina ja John olemme kayneet kalastamassa merella, mutta emme saaneet kuin yhden pienen piikikkaan kalan. Jonakin paivana menemme merelle pyydystamaan pitkia rantamatoja (vahintaan 1 metrin mittaisia) ja saapa nahda, vielako taito on tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti