Viikko sitten sain viela tehda lampohoidon ihastuttavalle Kath-koalalle, joka nautti hierovasta lampohoidosta todella paljon, silla se oli aina todella rentoutunut ja se mutusti aina tyytyvaisena eukalyptuksen lehtia hoidon aijan. Vain Kathin jalka oli huonossa kunnossa eika siina ollut huomattavissa mitaan parantumisen merkkeja, mutta koko muu koala oli taysin kunnossa. Yhtena aamuna kuitenkin kun tulin toihin ja olin tapani mukaan aloittamassa Kathin jokapaivaista hoitoa, koin jarkytyksen, kun se tuotiin paikalle. Sen tila oli yhdessa ainoassa yossa pahentunut kasittamattoman paljon, silla viela edellisena paivana se oli ollut taysin kunnossa (jalkaa tietysti lukuunottamatta). Kath oli laihtunut yon aikana niin paljon, etta sen selkaranka nakyi erittain selvasti, eika laihtumiselle loytynyt muuta syyta kuin syomattomyys. Kathilla ei ollut energiaa pitaa itseaan pystyssa tai edes reagoida kosketukseen, mutta se oli kuitenkin elossa, vaikkakin jatko ei nayttanyt todennakoiselta. Soitimme valittomasti elainlaakarille ja niinpa otimme Kathin mukaamme ja ajoimme elainlaakarin luo ja olin viela siina vaiheessa toiveikas siita, etta laakarit loytaisivat vian ja osaisivat parantaa sen. Mukanani ollut sen paivan vastaava tyontekija kuitenkin tiesi, etta tallaisessa tilanteessa mitaan ei olisi enaa tehtavissa ja niinpa menimme elainlaakarin vastaanotolle vain saadaksemme Kathille viimeisen pistoksen. Olin kuitenkin tietoinen, etta tietenkin sairaalassa tallaisia tilanteita tapahtuu vaistamatta ja niinpa ymmarsin tilanteen taysin ja onneksi Kathin ei tarvinnut karsia kipua lahes ollenkaan, lukuunottamatta viimeista 15 minuuttiaan, jolloin tiesimme, etta mitaan ei ollut tehtavissa. Kath oli saanut viettaa pitkan ja hyvan elaman ja sen viimeiset pari kuukauttaan hellassa, viiden tahden kohtelussa Koala Sairaalassa.
Kath nautti olostaan Koala Sairaalassa ja samoin tyontekijat ajasta hanen kanssaan
Nuo kolme neljasta koalasta onnekkaampaa kokivat iloisemman paatoksen sairaalassa oloonsa, silla he paasivat takaisin omille asuinalueilleen terveina ja taytin valmiina palaamaan luontoon. Sen huomaa koalojen kaytoksesta sairaalassa, kun he ovat valmiita palaamaan takaisin omaan luonnolliseen elinymparistoonsa, silla ne alkavat vaania aitauksensa porttia ja tilaisuutta karata aitauksesta aina kun tyontekijat avaavat aitauksen portin. Ja mika onkaan sen mukavampaa kuin paasta vapauttamaan terve koala takaisin kotiin ja nahda sen ilo. Olen siis ollut vapauttamassa kolme koalaa ja jokainen niista on ollut erilainen ja omalla tavallaan taydellinen.
Ensimmaisena vapautuksen koki ihastuttava Cookie-koala, joka kiipesi automaattisesti haluttuun puuhun ja innokkaasti kapusi yha ylemmas ja ylemmas puuta rasittuneena pitkan automatkan jalkeen. Mutta mika olisikaan parempaa kuin paasta kiipeamaan isoon eukalyptuspuuhun sairaalassa olon jalkeen :D
Toinen vapautuksen kokenut koala oli nimelataan Crish, joka oli itse asiassa tytto, ja jota oli purrut koira toiseen takajalkaan. Crish oli vapautuksesta niin innoissaan, etta heti kantokopan katon avauduttua se hyppasi maahan ja juoksi viereiseen puuhun niin nopeasti kuin jaloistaan paasi. Hanen valitsemansa puu ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, silla sen kuori oli todella pehmea ja koalan ote lipsui sen kiivetessa ylemman. Crish putosi maahan parin metrin kiipeyksen jalkeen, mutta ei onneksi satuttanut itseaan, ja jatkoi kiipeamistaan samaiseen puuhun. Han loysi hyvan pitavamman oksan ja niinpa me jatimme hanet sinne jatkamaan matkaansa isoon viereiseen metsaan taynna eukalyptuspuita.
Kolmas koala nimeltaan Ken koki vapautuksensa tanaan ja han jos kuka oli taysin valmis vapautukseen. Ken oli jo parin viikon ajan vaaninut aina mahdollisuutta karata aitauksestaan ja han kiipeili parin viime paivan ajan aitauksensa verkoissa ja hyppi sinne tanne aina nukkumisen ja syomisen valissa. Niinpa totesimme, etta nyt on hanen aikansa tulla vapautetuksi ja hanesta jos jostakin odotin nopeaa juoksua heti kantokopan katon avauduttua. Han kuitenkin yllatti meidat taysin, kun paastimme hanet vapaaksi, silla han tutkaili hetken ymparilleen ennen kuin lahti rauhallisesti kavelemaan lahimpaan puuhun. Koko vapautuksen ajan han oli taysin rauhallinen ja hidasliikkeinen, joka oli taysin odottamatonta normaaliin energisyyteensa verrattuna. Han kiipesi rauhallisesti puuhun ja jai yhdelle oksalle tutkailemaan hammastyksissaan uutta asuinymparistoaan. Oli mukava nahda hanen rauhallisuutensa ja tyytyvaisyytensa, silla tiesimme, etta se oli rauhallinen paikka hanelle asua ja me toivomme, etteivat hanen tai muidenkaan vapautettujen koalojen enaa tarvitsisi palata sairaalan hoitoon.
Kaksi viikkoani sairaalan puolella ovat siis ohi, vaikka alunperin minun piti tyoskennella sairaalassa kuusi viikkoa, mutta tyonantajani kasitti jotakin vaarin ja antoi minulle vain kaksi viikkoa. Kysyin, saisinko jatkaa hieman pitempaan, mutta sairaalassa on muutenkin jo niin paljon tyontekijoita ja niin vahan koaloja, etta toita ei riitaisi paivassa kuin ehka pariksi tunniksi. Niinpa kysyin sairaalan yhteydessa toimivasta matkamuistokioskista, paasisinko tyossaoppimaan joksikin aikaa kioskin puolelle. Sainkin siis kioskin pitajalta luvan tulla kioskiin toihin melkeimpa milloin vain haluan ja erityisesti saan tyoskennella kioskissa joka maanantain ja lauantain. Kioskissa ollessani saan myos aina uusien vierailijoiden saapuessa opastaa heita hieman ja kertoa sairaalan koaloista sen minka tiedan, ja minahan tunnen jokaisen koalan erittain hyvin kahden viikon kokemuksen perusteella. Ja aina tarpeen tullen tyoskentelen myos hieman sairaalan puolella, jos muut tyontekijat tarvitsevat hyvaa kokemustani muutamien koalojen hoidoissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti