Kaikki alkoi elokuvasta Life of Pi (Piin elama), jonka kavimme katsomassa eilen illalla elokuvateatterissa ja tuon mita maagisimman ja upean mystisen elokuvan nahtyani halusin ehdottomasti saada kasiini kirjan, johon elokuva perustui. Ja voin sanoa, etta en ole ennen kokenut niin suurta hammastyksen ja upeuden tunnetta kuin tuon elokuvan muutamassa kohtauksessa, etta olisin halunnut saada kasiini myos kirjan. Elokuvan yhdessa kohdassa elokuvan paahenkilo on veneessa keskella valtamerta ja han huomaa vedessa hohtavia meduusoja ja kaloja ja hanen liikuttaessaan kattaan vedessa, vesi hohtaa sakenoivan sinisena. Tiesin kylla, etta on olemassa hohtavia meduusoja, mutta ajattelin automaattisesti, etta elokuvan tekijalla on ollut harvinaisen hyva mielikuvitus keksiessaan, etta vesi sakenoisi ja hohtaisi sita liikuttaessa. John kertoi minulle, etta han oli ollut joskus yolla kalastamassa ja hanen soutaessaan, airojen liikuttama vesi todella sakenoi samalla tavalla kuin elokuvassa. Han pystyi kuvailemaan sita vain kertomalla, etta oli kuin airot olisivat olleet sinisessa tulessa kun niita liikutti vedessa.
Kyseinen reaktio siis syntyy veden mikroskooppisten plankton-elainten kehon sisaltamista kemikaaleista, jotka sekoittuvat keskenaan planktonia hairittaessa saaden sen hohtamaan sinisena. Veden sisaltaessa lukemattomia maaria planktonia, ne hohtavat vieri vieressa liikutettavassa vedessa
Niinpa mieleeni tuli heti ajatus, etta voisimme ehka menna koittamaan sita itse yolla... Kuitenkin mielessani ajattelin, etta mahdollisuus todella onnistua olisi yksi miljoonasta (ellei sitten taysin mahdoton), joten en odottanut ollenkaan koko homman edes onnistuvan.
Menimme kuitenkin yon pimennyttya joelle laskuveden (vedenpinta laskee n. metrin) aikaan, jolloin joen pohjaa pitaa kavella n. 80 metria, jotta paasee syvemmalle alueelle, josta vesi alkaa. Taskulamppujen kanssa kavelimme joen hiekka pohjaa vesirajaa kohti ja huomasin edessani muutaman ravun (2-5 cm) ja kuulin ymparillani outoa hiljaista rapinaa. Taskulampun valokeilaa liikuttaessani huomasin, etta rapuja oli tuhansia ymparillani! Vaikka ravut olivatkin vain pienia, "pieni" pelko valtasi minut valittomasti. Onneksi ravut kuitenkin pelkasivat minua ja minun valoani enemman kuin mina niita, joten ne kaivautuivat nopeasti hiekkaan ja hetken kuluttua en nahnyt yhtakaan enaa ymparillani.
Paastyani veden rajaan paasin vihdoinkin koittamaan josko tuo taikuudelta tuntuva hohde voisi todella tapahtua, kuitenkin minulla ei ollut minkaanlaisia odotuksia onnistumisesta. Mukanani oli pieni haavi, jota sitten aloin heiluttella hitaasti veden pinnassa... Olin huomaavinani jotakin pienta sakenointia, mutta ajattelin, etta se oli varmasti vain heijastusta joen vastapuolen katuvaloista. Niinpa kahlasin hieman syvemmalle veteen ja yritin uudestaan... Koin tahan asti taianomaisimman hetken elamassani!!! Vesi todella sakenoi pienina kymmenina sinisina valahdyksina kuin sahkoiskuina mustassa vedessa. Sita hammastyksen ja ilon maaraa ei voi sanoin kuvailla, kun onnistuin saamaan veden hohtamaan uudestaan kerta toisensa jalkeen. Olin kuin pikkulapsi innoissaan vesilatakossa hyppimisesta, kun heiluttelin haavia vedessa yha uudestaan ja uudestaan samalla hyppien ja kiljahdellen innostuksesta :D
Kuka olisi uskonut, etta jotakin tuollaista voisi todella tapahtua oikeasti, ja heti ensimmaisella yrityskerralla! Joka iltahan siis se on mahdollista veden pinnan ollessa tyyni, mutta vaikka en olisikaan onnistunut ensimmasella tai edes monina seuraavina iltoina, niin se ei olisi estanyt minua yrittamasta, koska olin kuullut, etta se voi todella tapahtua.
Huomisyon ohjelma on siis erittain hyvin tiedossa, ja talla kertaa haluan kokeilla samaa soutuveneella soutaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti