Onpas ollut taas kiireinen viikko, mutta se on ihan kiva, etta aika menee nopeasti nain 18-vuotis synttareita odotellessa. Ollaan lahdossa Johnin kanssa minun synttariksi Quenslandiin 460 km paahan ja majaillaan siella taas Johnin siskon luona niin kuin viime kerrallakin. Kaydaan jossakin ihanassa elaintarhassa tms. jossa saa pitaa koalaa ihan sylissa, kun tahan mennessa niita on saanut vain silittaa hieman selasta. Viime kerralla kun tulimme takaisin Queenslandista emme kayneet tuossa koalapaikassa, kun kavimme Australia Zoossa, mutta nyt menemme sinne vartavasten, etta saan pitaa suloisia koaloita sylissa. Voisiko enaa parempaa synttarilahjaa toivoa :) Poikkeamme myos Gold Coastilla ihailemassa upeita pilvenpiirtajia ja lamminta rantaelamaa. Queenslandhan on Australian Sunshine State, eli juuri oikea paikka minulle paalle 30 asteen helteineen :)
Vierailtiin eraana paivana ihanassa kylassa/pienessa kaupungissa Johnin vanhojen naapureiden luona. Ihana vanha pariskunta tyypillisia australialaisia positiivisia ja ystavallisia henkiloita. Ajeltiin sitten Johnin ja Mr. Frogin (suomennos=Mr. Sammakko, lempinimi) kanssa keskelle metsaa pienta hiekkatieta pitkin ja kaveltiin upeaan sademetsaan, jonne ei johtanut minkaanlaista polkua. Paiva oli todella kuuma, joten kaarmeiden vaara oli todella suuri ja siella me vain kaveltiin umpimetsassa... Onneksi vastaan ei osunut yhtaan myrkyllisia kaarmeita tai otokoita. Naimme paljon nokkasiilin kuopimisjalkia maassa ja myos nokkasiilin poikasten suojakuopan, joka oli kyllakin tyhja. Hiekkatiella naimme myos isojen liskojen jalkia ja varmaankin pienen dingon tai ketun jalkia. Sademetsassa oli ihanan varjoisaa ja selvasti viileampaa kuin auringossa eika aluskasvillisuutta ollut juuri ollenkaan juuri valon puutteesta johtuen. Kaikkialla ymparilla kohosi isoja Bangalow-palmuja ja eraita kuristaja-puita. Linnut pudottavat tuon puun siemenen jonkun toisen puun latvaan ja se rupeaa kasvattamaan juuriaan tuon emopuun ymparille tukahduttaen sen muutamassa sadassa vuodessa.
Paasimme vihdoinkin snorklaamaan hieman kauemmas ja eksoottisempaan paikkaan kuin viereiseen kotijokeemme. Menimme tuon samaisen kylan turkoosiin jokeen snorklaamaan upeiden kalojen keskelle Johnin ja Mr. Frogin kanssa. Voimakas virtaus oli aivan uutta minulle, joten aluksi minun piti pitaa Johnista koko ajan kiinni, etten olisi lahtenyt virtauksen mukana tai telonut itseani veitsen teraviin ostereihin. Opin kuitenkin erittain nopeasti uimaan ihan yksin virtausta vastaan ja nopeasti olin jo sukeltelemassa siella ihanien kalojen ja erilaisten ottiaisten seassa.
Snorklatessamme vastaamme tuli Johnin hyva ystava surffilaudallaan seisten meloen. Minun ensimmainen ajatus oli tietenkin: "Mina haluun kans!!!" Mutta en kehdannut pyytaa, etta olisinko saanut kokeilla, kun lauta naytti niin arvokkaalta ja ties kuinka kauas mina olisin paatynyt joen virtauksen mukana... Se mies kuitenkin kysyi, etta haluaisinko kokeilla melomista. Vastaukseni oli lievasti sanoen innostunut: JUU JUU JUU! Aluksi vain makasin laudan paalla meloen kasillani, mutta kun tuo mies antoi minulle luvan myos meloa seisten, innokkuuttani ei voinut enaa sanoin kuvailla. John oli heti kameran kanssa kuvaamassa ennen kuin kaatuisin ja paastaisin laudan karkaamaan virtaan. Mutta enpas vain kaatunutkaan ja muiden mukaan naytin ihan ammattilaiselta, kun osasin heti kaantaakin laudan ja meloa eri suuntiin jokea. Itse kuvittelin, etta nautin erittain huvittavalta tuon valtavan laudan paalla, joka oli melkein kaksi kertaa niin pitka kuin mina itse. Oikeastaan se ei ollut surffilauta vaan paddle board eli "melomislauta", joka soveltuu paremmin melomiseen kuin normaali surffilauta. Toki sillakin voi surffata ihan yhta hyvin, mutta ehka jatan sen toiseen kertaan. Nain aluksi tuo joki oli juuri sopiva harjoittelupaikka verrattuna meren isoihin aaltoihin.
Kotiin ajellessamme keskella hiekkatieta seisoi nuori dingo! Villin dingon nakeminen luonnossa on harvinaista ja Johnkin on nahnyt vain kaksi dingoa luonnossa elamansa aikana. Pennun emoa emme nahneet, mutta se oli varmaankin odottelemassa jossakin pusikon suojissa. Villeja koaloitakin olemme nahneet vain yhdessa paikassa Johnin ystavien maatilalla, koska tiesimme mista etsia ja ne ovat siella koko ajan. Villeja kenguruita sen sijaan nakee melkein joka paiva laiduntamassa pelloilla ja ruohotasanteilla. Ja aina ne vaan ovat yhta ihastuttavia :)
Tanaan on sadepaiva taas pitkasta aikaa, mutta huomenna taas paistaa aurinko. Ja Queenslandissa meita odottavat hellepaivat... En malta odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti