Viimeiset kolme paivaa ovat menneet aika normaaleissa merkeissa, no kaikille muille se olisi kaikkea muuta kuin normaalia...
Ollaan kayty rannalla nauttimassa auringosta ja ihanasta merivedesta. Lampoa on joka paiva ulkona vahintaan +26 astetta ja sisallakin tarkenee jo iltaisin ihan helposti ilman hupparia. Vihdoinkin se kauan odottamani helle on tullut! Ja viela se tasta lampenee... Ma nautin NIIN paljon!
Kalastamassakin kaytiin merella ja mina tietysti sain ensimmaisen kalan, jonka kokoa John ihasteli moneen kertaan. Normaalisti nuo kalat ovat vain 15 cm mittaisia, mutta minun kalani oli jopa 30 cm. Aivan valtava siis. Kylla oli John ylpea, kun sai itse vain sellaisen 15 cm pienen sintin. Illalla sitten paistoimme upeat saaliimme ja kuten aina, itse kalastettu kala maistuu paljon paremmalta kuin kalatiskilta ostettu :)
Olemme kayneet salilla pari kertaa juoksemassa juoksumatoilla enka olisi osannut kuvitella, etta se voisi olla niin hauskaa ja innostavaa. Kaytannossa maksan siis juoksemisesta... No mutta ainakin siina samalla pystyy katsomaan televisiota ja nakemaan juostun matkan, kulutetut kalorit, vauhdin ja sykkeen.
Hullu kookaburra on vihdoin luovuttanut ja lakannut hyokkaamasta taloa kohti!!! Ja sehan tarkoittaa, etta minun ei enaa tarvitse pelastya kuoliaaksi aamuisin, kun yhtakkia kuuluu vain iso pamaus... Ehka silla ei ole enaa aikaa hakata parvekkeen lasia, kun pihapuun kolossa odottavat nalkaiset poikaset :) Naen sita onneksi vielakin joka paiva aina jokin otokka nokassaan ja joka paiva ja aamu kuulen sen ja sen tyttoystavan "naurua". Nyt se jo vaikuttaakin aivan normaalilta kookaburralta, mutta John sanoo, etta kylla se viela jatkaa hyokkayksiaan kunhan saa lapset ensin hoidettua alta pois... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti